Category: Blogiteksti

No ei nyt ihan huuhdottu, mutta käytiin katsomassa Janin tuttavan valtausta. Mennään kuitenkin aikajärjestyksessä.

Teppi puuhasi meille Lapin reissua jo keväällä ja mukaan saatiin Teppi, Hectoe, TeemuMoi, Jani ja Pkilpo. Hectoe kun asuu etelässä niin hän tuli vaiheittain ensin Ouluun ja sitten Kuusamon sukulaisten kautta omaa reittiään. Myös TeemuMoi tuli Posion mökiltään.

Teppi, Jani ja Pkilpo lähtivät Oulusta tutulta Haapalehdon Shelliltä ajamaan pitkää 450km siirtymää Saariselälle. Ajettiin paljon myös as**ttia sekä kovapintaisia sorateitä jotta matka taittuisi. Taittuihan se ja oltiin lähes tuntia ennen Rovaniemellä Pizzabuffetissa, joka oli helpotus nälkäiselle. TeemuMoilta tuli viestiä että on Sodankylän toisella Nesteellä. Sodankylässä näyttää olevan kaksi kaikkea, Nestettä ja K-Kauppaa, joten tietty eka mentiin väärään tietty. Mutta lopulta löydettiin TeemuMoi energiajuomaa litkimässä. Oli odottanut jo toista tuntia meitä ja väsyneenä edellisen päivän hillareissustaan. Pkilpo kävi hakemassa tavaramerkki vodkaansa Alkosta, Lithuania ei löytynyt mutta yhtä pahaa Dry Vodkaa kyllä.

Lähdettiin neljästään eteenpäin Sodankylästä ja oltiin varmoja että Hectoe jo vuokramökillä odottaakin. Ensimmäisellä tauolla joku kuraukon näköinen ukko viiletti kotarilla taukopaikan ohi, kukas muukaan kuin Hectoe! Porukka koossa 🙂

Saavuttiin majapaikkaan Saariselän Kaunispäälle illalla 19 aikaan. Sauna päälle heti.

Hectoe oli uhkarohkeasti lähtenyt liikkeelle E10:llä, jolla oli jo käyty kaksi reissua. Tämä kumihan ei hirveästi kestä. Hän kuitenkin lähti seuraavan päivän reissulle, mutta laittoi kyselyä Pohjolan kurapyöräfoorumille josko edes jotain käytettyä takakumia löytyis.

Onneksi näin niin saatiin vähän tasoitusta vaikka eipä tuo Hectoen ajoon paljoa vaikuttanut. Käytiin Raja-Joosepissa Luttojoella. Hieno paikka.

Oli lähes kolmenkymmenen asteen helle ja maastopalovaara joten ei voi grillata makkaraa

Foorumi osoitti voimansa ja Hectoe sai ilmaiseksi vähän ajetun Pirelli Scorpion Rally STR kumin. Kumi oli vain Sodankylässä 140km, mutta Hectoelle tuo ei ole matka eikhä mikhään joten hän heitti reissun sinne ja palasi takaisin illaksi. Isot kiitokset kaikilta kuraukoilta renkaasta Janne K:lle Sodankylään!

Seuraavana päivänä käytiin heittämässä TEP -reittiä. Luit oikein TEP -reitti, ei TET kuten saattaisi olettaa. Saatte itse keksiä mistä se lyhenne tulee. Saatiin tutustua kiuaskivillä ajeluun ja mäkisiin maastoihin ja eriväriseen soraan kuin Oulun seudulla tai muualla Suomessa.

No illalla kokkailtiin ja syötiin hyvin. Myös tekoälyn entiteetin merkityksestä kurapyöräilyyn keskusteltiin. Pkilpon vodkavastaavan rooli kyseenalaistettiin kilpailevilla tuotteilla. Ideahan on ihan väärä: sen pitää maistua pahalta eikä hyvältä

Tietenkin huoltoremonttia tehtiin, vissiin KTM liian hyvässä kunnossa Janilla kun työkalupussi on hapertunut?

Seuraavana päivänä käytiin katsomassa kullankaivuuta valtauksella. Edelleen kuuma päivä ja isäntää on viimeaikoina kiinnostanut enemmän hillastus, no metsien kultamarjahan se on.

“Kaivos” ei ole kummoinen kuoppa maassa. Tämä käsin tehtävä kullankaivuu ei tosiaan vahingoita luontoa. Kuopat maisemoidaan ja hiekka kivineen laitetaan takaisin kuoppaan kun alue on käsitelty.

Isännällä oli “kultavarpu”, kaksi kuparilangasta tehtyä keppiä. Mekin saatiin kokeilla, niin kyllä se aina samassa kohdassa kääntyi sisäänpäin.

Oli kyllä mahtava reissu. Hectoe ajoi kotiin eteläsuomeen samana päivänä lähes 1200km ja sanoi että ei ollut edes paha. Me muut palattiin Oulun seudulle 450km ja kyllä sai ajaa tarpeeksi siinäkin.

Kuten aina ennenkin, tämäkin kesä alkoi AT Rallista. Olimme, taas kerran, Itä-Suomessa. Eikä tämä ole moite. Itä-Suomi tarjoaa tähän hommaan parhaat puitteet: mutkaisia teitä ja paljon korkeuseroja. Pääsimme Tepin kanssa lähtemään vasta hieman puolenpäivän jälkeen ja perillä olimme vasta iltauutisten aikaan. Telttakylä oli jo melkoinen ja sopivan paikan löytäminen oli hankalaa. Iltahämärässä sääskien keskellä telttaa pystyttäessä hommassa ei tuntunut olevan mitään järkeä ja känkkäränkkäkin hyppäsi olkapäälle huutelemaan. Muutama hauska heitto ajokavereilta ja huono mieli lensi horisonttiin kuin kivi LC8:n takarenkaasta.

Lauantain ajettiin viiden pyörän porukassa. Päivän lenkiltä jäivät puuttumaan lentohiekka ja suoupotus. Mutta ei niitä kukaan kyllä kaivannutkaan. Liekö ikä tuonut viisautta?

Oli todella mukavaa nähdä kaikkia tuttuja ja tuntemattomia. Kaikkien näiden vuosien jälkeen en vieläkään tiedä kaikkien oikeaa nimeä, pyörähistorian ja tehdyt reissut kylläkin. Ensi vuoden järjestäjäkin on jo selvillä. Hienoa että perinne jatkuu. Näemme kesäkuussa 2025 salaisessa paikassa!

Ensimmäinen nimitys oli syksyllä 2022 ja toinen tulee tässä. Sovimme, ettei nimityksistä tule vuosittaista perinnettä, vaan nimityksiä tehdään silloin kun siltä tuntuu. Toinen periaate on, että nimitettävän henkilön tulee olla lajimme legenda. Henkilö, jonka lähes kaikki harrastajat tuntevat, jota katsotaan ylöspäin ja jolla on positiivinen vaikutus muiden ihmisten suhtautumiseen harrastukseemme.

Perustelut:

Ajamasi päivämatkat saavat monet nuoremmatkin haukkomaan henkeään.

Käsittämätön kyky viedä TransAlp mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.

Vilpitön kiinnostuksesi toisten tarinoihin ja ajokertomuksiin. Vaikka itselläsikin niitä riittäsi lukemattomia.

Luo positiivista henkeä ympärilleen.

Hyviä tarinoita reppu pullollaan ja aina hymy herkässä.

TimoVaari osoittaa että matkaendurointi ei katso ikää ja että hyvää pyörää ei tarvitse joka vuosi vaihtaa.

Toinen Kunnia-Kuraukko on Timo Nurmi, foorumilla nimimerkki “TimoVaari”.

Kunnia-Kuraukko on toistaiseksi vapautettu kerhon vuosimaksusta, joka tällä hetkellä on nolla euroa. Kunnia-Kuraukko on oikeutettu kantamaan siitä kertovaa vaatekappaletta ja osallistumaan Kuraukkojen reissuille.

Noin kymmenen vuotta sitten, pkilpon täyttäessä ensimmäisenä miehekkäät viisikymmentä vuotta. Päätimme unohtaa perinteikkäät piiput ja kävelykepit. Hommasimme hänelle uniikin omakuvallisen T-paidan. Paitsi että se oli collegepaita selkätekstillä.

Tästä syntyi kerhoperinne. Jäsenen täyttäessä pyöreitä, hänelle hommataan omakuvallinen T-paita. Valokuva on yleensä joko karikatyyri henkilön luonteenpiirteestä tai vuosien varrella napattu hyvä otos.

Ympyrä on sulkeutunut. TeemuMoi täytti hiljattain pyöreitä. Seuraavaksi pkilpo lähtee omille kymmenluvuilleen. Samaa lahjaa ei viitsi kahta kertaa antaa. Täytyy keksiä jotain uutta.

Totti

Pikkujouluja vietettiin joulukuun alussa Toppila-klubilla. Kahta vaille kaikki saatiin paikalle. Tulevan kesän reissua suunniteltiin. Finaaliin selvisivät Jyväskylän alueen sorasirkus ja Lappi.

Reittimestari Teppi on jo ehtinyt piirtää kiemuroita kartalle ja katsella majoitusvaihtoehtoja. En siis ole ainoa, kenellä on kova polte päästä taas ajamaan. Tenere tarvitsee vielä ison huollon ollakseen kesällä kunnossa. Ja jotain hilpettäkin on taas tullut tilattua.

Totti

Viime vuosi jäi minulta koronan takia välistä. Edelleen joka vuosi sama juttu: Missä on mun paremmat ajohanskat, ne mitkä ostin viime syksynä? Pakkasinko nyt varmasti kaikki, kun tavaraa tuntuu olevan niin kovin vähän.

Jännittää. Tuskin saan kunnolla nukuttua. Herään varmasti ennen seitsemää. Työaamuina en todellakaan. Toiselta vuotaa moottorista öljyä kahdesta eri paikasta. Toisella vuotaa perä, mutta ei moottorista.

Viime talven pimeinä tunteina tuli ajatus hommata kerhon logolla varustetut crossipaidat. Klimin paitamallistosta löytyi sopivat koot ja värit. Painatus tehtiin paikallisesti.

Mukavaa, että näille tapahtumille riittää järjestäjiä. Hommaa tehdään rakkaudesta lajiin, ei rahan takia. Riittää kun saavut paikalle, muut asiat on mietitty puolestasi. Ja saapuminen pitää suorittaa moottoripyörällä, peräkärryn kanssa tuleminen on jyrkästi kielletty. Meidän ajoporukassa jatkui aikaisemmilta vuosilta tuttu perinne. Työkalupussi tarvittiin, ensiapulaukkua ei.

Hienointa on, että tapahtumalle löytyi järjestäjä ensi vuodelle. Viidentoista vuoden ikään ehtinyt hieno tapahtuma saa siis jatkoa.

Totti

Minulla oli edellinen pyörä..eh tai siis yksi niistä sanotaan vaikka pääpyörä…1250 Adv gessu. Pari vuotta meni että en juurikaan ajanut sillä mitä se olisi ansainnut. Pari kuraukkoreissua ja AT-ralli -22. Sehän on ihan huippupyörä ja alustaltaan sähköisine jousineen aivan huippu. Ja maantielläkin kuin juna.

Miksi siis luopua siitä ja miksi en ajanut enemmän? Jotenkin se kuitenkin tuntui “liian hyvältä” ja “liian helpolta” . Olihan siinä painoakin kyllä, mutta se ei liikkeelle lähdön jälkeen tuntunut. Mullahan on ollut neljä gessua joista kolme isoja gessuja ja vesigessujakin kaksi.

Ajattelin sitten kun en kerran aja sillä niin myyn ja ostan talliosakkeen vuokralaisineen. Pyörä meni hyvin kaupaksi järkihinnalla. Kaikki varusteetkin annoin mukaan ja renkaat. Hyvä kauppa ostajalle ja itsekin sain aikalailla mitä pyysin. Eli siis järkeilin käännetään menot tuloksi. Järkeväähän se. Mutta ei ollut pääpyörää enää ja ajelen sitten pikku hussella kuten teinkin, hyvä pyörä sekin. Helmikuussa sitten ostin talliosakkeen ja 3kk sitä pidin kunnes sitten vuokralainen lähti. Sain uuden tilalle tai itse asiassa hän halusi ostaa koko tallin ja myinkin sen sitten. Nyt oli sitten rahaa taas sijoitettavaksi, mutta mihin…kohta selviää.

Mennäämpä takaisin viime syksyyn. Olin juutubessa selannut ja katsonnut kaikki mahdolliset videot keskikokoisista (800cc) pyöristä joita olin ajatellut että ehkä ensi vuoden syksyllä sitten ostan jos ostan sellaisen ja kesä mennään pikkuhussella. At ralli alkoi lähestyä ja kuraukotkin jo vihjaili että saapa nähdä millä pyörällä se Pkilpo sinne tulee. Päätin itsepäisesti olla järkevä ja mennä Hussella, näkevätpä sitten että ei tässä mitään pyöräkuumetta oo ja järki edellä mennään. Kuinka sitten kävikään…

At-rallissahan oli kivaa ja TeemuMoi jo kuittailikin pari kertaa että ei me enää tunneta sinua, oot aina ajanut porukan perässä isolla pyörällä ja nyt menee kuin aropupu pikkupyörällä. TeemuMoi sen jo aika varhaisessa vaiheessa arvasikin minkä pyörän tulen ostamaan. Näkipä joku muka minut ajamassakin uudella Tenerellä.

Olin pyöritellyt mielessäni näitä vaihtoehtoja: Aprilia Tuareg, Suzuki V-storm 800 DE, Ducati DesertX, Yamaha Ténére 700 World Raid, Honda Transalp 750, Triumph Tiger 900 Rally Pro ja Husqvarna 901 Expedition.

Tuareg: Tämä oli vahva ehdokas jossa alustan ominaisuuksia on selvästi mietitty, mutta sen tiputti pois se että se oli ehkä liian pieni ja en oikein luottanut siihen. Uusi malli muutaman vuoden saa ehkä olla markkinoilla että tiedetään miten se oikeasti pelaa.

Yamaha: World Raidissa olisi ollut kaipaamaani Touring ominaisuuksia, mutta kuitenkin ehkä liian pieni kone. Sekä vähän ehkä yläpainoiseksi moitittu. Olen sen verran huono kuski että pyörän pitää olla painopisteeltään matala kuten Gessu.

Ducati: Hieno pyörä, mutta kallis ja varusteiltaan puutteellinen, olisiko siitä Touring käyttöön, vähän vaikutti että ei.

Transalp: Hieno kone ja kevyt, mutta alustaltaan ei vaikuttanut kovin hyvältä, lisäksi perusmalli on huonosti varusteltu.

Triumph: Varmasti laatupeli ja hieno moottori. Alustaltaan vaikutti hyvältä. Hyvän tarjouksenkin sain. Vaikutti ehkä eniten että koska kulutus on hieman suurempi kuin muissa niin toimintasäde hieman siinä ja siinä. Lisäksi hankaluuksia olisi aiheuttanut että lähin huolto Seinäjoella Oulusta käsin. Niin sitten semmoinen ärsyttävyys että ajomoodista off-road ei voi takaisin Road moodiin eikä toisinpäin ilman että pysähtyy. Lisäksi se ei muista moodia jos koneen sammuttaa tai se sammuu. Ehkä kakkosvaihtoehto Suzukin kanssa.

Suzuki: Hieno moottori, tehoa tarpeeksi, jämäkkä pyörä. Edullinen ostaa mutta kallis varustaa, Alu-laukkusarja 2700€!. Äkkiä olisi tullut kalliiksi. Sain tarjouksen, mutta eipä ollut hyvä. Painopisteestä ei ollut varmuutta eikä pyörää ollut koeajettavaksi vielä.

Husqvarna: Tässä oli kaikki valmiina että ei tartte heti varustella (kop kop…) . Lisäksi sain samoin tein hyvän tarjouksen. Hyvä alusta, tehokas, pieniruokainen kone. Painopiste alhaalla.

Kun sain rahat talliosakkeesta, kysyin samoin tein tarjouksen Hussesta ja tein kaupat seuraavana päivänä.

Rahan meno on hauskempaa kuin tulo. Järki ei voita moottoripyöräkaupoissa vaikka kuin yrittää.

Tämän kesän reissu tehtiin samalla “hyvä suunnitelma on ettei ole mitään suunnitelmaa” kaavalla, Suurimmat draamat olivat metsämansikat ja täydet mahat. Reissutarinan löydät täältä ja valokuvat galleriasta.

Totti

Tämän kesän reissulla joku, taisi olla Hectoe, otti puheeksi, pitäisikö meidän nimetä kerholle Kunnia-Kuraukkoja. Onhan yliopistoillakin kunniatohtoreita ja elinkeinoelämässä nimetään kaikenlaisia neuvoksia. Paljastuikin, että asiaa oli miettinyt moni muukin.

Nimitettävien tulisi olla lajimme legendoja, sellaisia jotka lähes kaikki harrastajat tuntevat, joita katsotaan ylöspäin ja joilla on positiivinen vaikutus siihen miten ulkopuoliset suhtautuvat tähän lajiin.

Ensimmäisestä nimitettävästä ei ollut epäselvyyksiä. Perustelut:

Lähes jokainen meistä on jossain vaiheessa lukenut nettisivujasi, jotka ovat usealle meistä antaneet kipinän tähän lajiin. 

Moni meistä on ollut surautuksillasi, joilla olet lakkaamatta jakanut ajo- ja remonttivinkkejä tekemättä eroa vasta-alkajan tai pro-kuljettajan välillä. 

Positiivinen ja auttavainen asenteesi on jo käsite. Huonoja päiviä sinulla ei taida olla ollenkaan. 

Ensimmäinen Kunnia-Kuraukko on Raimo Anias, foorumilla “Raimo”.

Kunnia-Kuraukko on oikeutettu kantamaan siitä kertovaa vaatekappaletta ja osallistumaan Kuraukkojen reissuille. Lisäksi hänet on toistaiseksi vapautettu kerhon vuosimaksusta, joka tämän jutun kirjoitushetkellä on nolla euroa.

Mitään vuosittaista perinnettä tästä ei tule. Nimityksiä tullaan tekemään silloin kun siltä tuntuu.

Onpa ollut ihmeellinen kauden alku. Koko toukokuun oli niin viileää ettei tällainen keski-ikääntynyt tarjennut ajella juuri ollenkaan. Kesäkuun alun AT Rallia odotin kovasti. Olin tänä vuonna tapahtuman järjestäjä ja tämä toi oman mukavan lisänsä. Reilu viikko ennen tapahtumaa sain koronan, joka vei mehut ja ajohalut. Onneksi vahvalla miehityksellä tapahtumassa mukana olleet Kuraukot auttoivat ja kaikki järjestelyt saatiin kunnialla läpi.

Kun viimein on kunto palautunut, moottoripyöräily on tuntunut erityisen hienolta! Reilun viikon päästä on Kuraukkojen kesäreissu! Pari kesää sitten toteutettu reissu ilman suunnitelmaa (https://www.kuraukot.fi/reissutarinat/no-plan-is-a-good-plan-2020/) onnistui hyvin ja oli kaikkien mieleen. Päätimme tänä vuonna mennä samalla kaavalla.

Onnistuin hajottamaan oman tietokoneeni viime syksynä ja hommasin uuden vasta viime viikolla. Huomasin unohtaneeni osan MapTo’n ja Basecampin hienouksista. Hetki piti miettiä kun Pekka puhui reitin muotopisteistä ja sanoi laittaneensa myös jäljen samaan gpx-tiedostoon. Pitää muistaa harjoittaa pään sisäisiä lihaksia enemmän.

Kirjoitellaan reissutarinaa syksymmällä, nyt ajetaan ja nautitaan!

Totti