REISSUJEN SUUNNITTELU
Pidemmät reissumme ajoittuvat kesälomakaudelle. Osalla on kesäloma aina heinäkuussa, toisilla taas kiertävä kesäloma touko-elokuussa. Kaikilla on perhettä ja eri-ikäisiä lapsia. Luonnollisestikaan koko kesälomaa ei voi käyttää Kuraukkojen kanssa. Tällainen järjestely rikkoisi molemmat, sekä avioliiton että Kuraukot. Tästä sekamelskasta yritetään löytää muutama päivä joka sopisi mahdollisimman monelle. Kaikille sopivan ajankohdan löytäminen on näin suuressa porukassa lähes mahdotonta. Kirjoittamaton sääntö on että reissu järjestetään ajankohtana joka sopii useimmille. Kahden ajankohdan saadessa yhtä monta ääntä on reissun järjestäjällä veto-oikeus.
Lyhyempiä reissuja tehdään pitkin ajokautta. Joku, yleensä Teppi, heittää ajatuksen viikonlopusta jossain korvessa. Yleensä ehdottajalla on valmiiksi joku paikka ja viikonloppu, tai useampi, jolloin reissu olisi mahdollinen toteuttaa. Seuraavaksi katsotaan kuinka monelle muulle ajankohta sopii. Ajankohta päätetään samoilla säännöillä mitä pidemmätkin reissut.
Majoituspaikoille meillä on tietyt vaatimukset. Sijainnin täytyy olla syrjässä asutuskeskuksesta ja lähellä vesistöä. Saunan pitää olla niin suuri että koko porukka mahtuu sinne kerralla. Kohtuullisesti varusteltu keittiö pitää löytyä, nukkumapaikat kaikille ja tietenkin makkaranpaistopaikka.
Emme kierrä sotamuistomerkkejä, etsi vanhoja myllyjä tai muita historiallisesti tärkeitä kohteita. Reissujemme tarkoituksena on löytää hyviä sorateitä ja viettää aikaa yhdessä. Joskus reissulla on joku teema, esimerkiksi Altan postitie (Lapin turnéé 2013) tai se ettei tehdä mitään suunnitelmia (No plan is a good plan 2020 ). Yleensä reissu tarkoittaa jonkinlaisen lenkin ajamista, joskus taas majoitutaan johonkin tukikohtaan useammaksi yöksi ja tehdään päivän kestäviä ajolenkkejä lähiympäristöön. Kohde ja teema syntyvät ryhmätyönä. Joku keksii idean tai puolinaisen lauseen, johon toinen tarttuu ja vie sitä pidemmälle. Tätä toistetaan kunnes päästään useimpia tyydyttävään lopputulokseen.
MATKAVARUSTEET
Porukalla reissatessa kannattaa jakaa varaosat ja kokkausvälineet porukan kesken. Ei ole mitään järkeä kaikkien kantaa mukana kaasukeitintä ja rengasrautoja. Varaosien määrässä kannattaa pitää järki mukana. Et tarvitse kymmentä kiloa pultteja ja muttereita tai sataa sulaketta, ainoastaan sen verran että pääset takaisin ihmisten ilmoille. Renkaanvaihtoa ja -paikkausta on hyvä harjoitella kotiolosuhteissa jotta mahdollisen rengasrikon sattuessa tiedät mitä tehdä. Pieniä huoltotoimenpiteitä tehdessäsi pidä kirjaa mitä työkaluja tarvitset. Näin saat rakennettua juuri sinulle ja pyörällesi sopivan työkalusarjan, sillä pyörän omassa työkalusarjassa ei välttämättä ole kaikkea tarvittavaa. Myös pyörien omien työkalujen laatu vaihtelee loistavasta umpisurkeaan.
Nämä ovat meillä mukana jokaisella pidemmällä reissulla:
Trangia tai vastaava, tarvittaessa useampia
Pieni kirves, oksasaha tai ketjusaha
Työkaluja joilla saat tehtyä pienet remontit ja irroitettua renkaat
Etu- ja takasisäkumit
Sisäkumin paikkasarja
Tubeless paikkasarja
Pieni kompressori tai hyvä käsipumppu
Rengasraudat
Sähköjohtoa, abiko-liittimiä, sulakkeita
Ilmastointiteippiä, rautalankaa
Pultti- ja mutterilajitelma
Kuormaliina ja narua
Rengaspainemittari
Ensiaputarvikkeet
REITINTEKO JA NAVIGOINTI
Navigaattori on meidän porukalla jokaisella. Garmin on yleisin merkki, eri malleja löytyy useampia. Mutta löytyypä porukasta vielä yksi OziCE klassikkokin. Reitit jaetaan porukan kesken kuljettuna jälkenä (track). Reittiä (route) käytettäessa jokaisen navigaattori laskisi reitin uudelleen käyttäjän tallentamien asetusten mukaan. Lopputuloksena olisi yhtä monta erilaista päiväreittiä mitä navigaattoreitakin.
Reitin tekoon liittyy paljon turhaa mystisyyttä. Kuvitellaan että sen oleva salatiedettä jota tavallinen moottoripyöräilijä ei kykene ymmärtämään. Luullaan myöskin että kärkipyöränä, eli porukan ensimmäisenä, ajaminen vaatii supersankarin ominaisuuksia. Keulapaikka on ehdottomasti paras paikka ajaa. Saat ajaa omaa vauhtia ilman pölyä ja pitää tauot silloin kun sinua huvittaa. Jos harhaudut reitiltä, sitä ei kukaan huomaa vaan kaikki ajavat kiltisti sinne minne sinäkin. U-käännöstä tehdessä voit sanoa esimerkiksi: “Kyllä tässä tie piti mennä”, tai “Viime kesänä tästä vielä pääsi ajamalla.” Toki aktiivinen reitin seuraaminen ja taukopaikkojen miettiminen ottaa vähän energiaa, mutta kaikella on hintansa.
Navigointiohjelmia on monenlaisia ja useille eri alustoille. Varsinaisten navigointilaitteiden, joista Garmin ja TomTom ovat tunnetuimmat, lisäksi on lukuisia eri ohjelmia Android ja Applen laitteille. Onneksi nykyään suurin osa laitteista kykenee keskustelemaan keskenään.
Ensimmäinen askel on, ellet jo osaa, opetella lukemaan paperikarttaa. Paperikartalta ajaminen on oma taiteenlajinsa. Sen kanssa on pakko seurata ympäristöä ja maaston muotoja huomattavasti tarkemmin mitä navigaattorin kanssa ajaessa. Matkanteko on vähän verkkaisempaa koska joudut välistä pysähtymään, paikantamaan itsesi kartalta ja painamaan seuraavan ajopätkän mieleesi.
Ajoreitin suunnitteleminen ‘lennossa’ on helpompaa jos sinulla on paperikartta käytössä. Navigaattorin näyttö on yleensä pieni ja ulospäin zoomatessa moni laite hävittää juuri ne pienemmät tiet mitä haluamme ajaa. Navigaattorin koko kasvaa siinä vaiheessa kun kuljettajalta menee lähi- ja ulkonäkö.
Seuraava vaihe on löytää lukuisista laitteista ja ohjelmistoista itsellesi sopiva. Hyvä vinkki on tehdä kuten teit nuorena: Commodore 64 vai MSX, Amiga vai Atari ST, Sega vai Nintendo? Xbox vai PlayStation? Osta sama mikä kavereillakin on. Käyttötuki löytyy läheltä. Monen navigointiohjelmiston oppimiskäyrä on jyrkkä yksistään jo sen takia että ohjelmiston ominaisuuksien dokumentointi saattaa olla puutteellista ja kunnollisia ohjeita voi olla hankala löytää. Mutta älä lannistu! Yhden laitteen ja sen ohjelmiston ominaisuuksien opettelun jälkeen seuraava on jo paljon helpompi.
Itse (Totti) aloitin vanhalla Beckerin autonavigaattorilla. Sitten ostin halvan kiinalaisen PDA-laitteen ja latasin siihen Automapa-sovelluksen, joka ei laitteella kauaa vanhentunut. Seuraavaksi ostin OziCE:n ( https://www.oziexplorer4.com/w/ ). Tämä yhdistelmä, PDA+Ozi, oli käytössä useamman vuoden. Yhden kesän verran kokeilin Locus-mapsia ( https://www.locusmap.eu/ ) joka pyöri vanhassa Android-puhelimessa. Nykyään minulla on Garmin 395LM. Reitin tekoon käytän rinnakkain Garminin Basecampia ja Pkilpon tekemää mainiota MapTo-sovellusta ( https://www.kilpo.net/MapTo/ ). Kaikissa näissä laitteissa ja ohjelmistoissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mikään näistä ei ole täydellinen. Yhdistämällä kaikki kolme oltaisiin jo lähellä.
Jotta homma ei menisi yksinkertaiseksi, myös kartta-aineistoja on useita erilaisia. Joko valmistajalla on oma karttansa tai sitten laite käyttää kolmannen valmistajan kartta-aineistoa. Olisi hyvä jos laite pystyisi käsittelemään muitakin kuin laitevalmistajan omia karttoja. Tällöin laitteelle saa vaikka Maanmittauslaitoksen Suomen peruskartan , MTK-kartan (Maastotietokanta, https://kartat.hylly.org/ ) tai ladattua vapaaseen kartta-aineistoon perustuvan OSM-kartan (OSM=open street maps, http://garmin.openstreetmap.nl/ ) haluamaltasi alueelta. Kartta on joko reitittävä tai ei-reitittävä. Reitittävällä kartalla navigaattori osaa muodostaa reitin ja siinä toimivat osoitehaku ja lähellä olevien kohteiden haku. Ei-reitittävä kartta on sama asia kuin digitoitu paperikartta.
Jälki vai reitti? Jälki (“track”) on helpoin ajatella kartalle merkittynä kuljettuna matkana. Navigaattori näyttää kartalla sinun sijaintisi sekä jäljen lähdöstä maaliin. Mutta ei mitenkään ilmoita jos ajat väärään suuntaan. Reitti (“route”) on opastettu matka lähdöstä maaliin. Navigaattori laskee, valitsemiesi asetusten perusteella, parhaan reitin lähdöstä maaliin. Kertoo etäisyyden ja ajoajan seuraavaan käännökseen ja niin edelleen. Jos ajat valitulta reitiltä ulos, navigaattori huomauttaa tästä ja laskee uuden reitin kohteeseen.
Minkälainen sitten on hyvä reitti ja kuinka sellainen tehdään? Hyvällä reitillä on vaihtelevaa tiestöä ja monenlaista maisemaa. Ryhmän ajohalut ja -kokemus määräävät reitin pituuden. Hyvän reitin tekeminen vaatii vähän viitseliäisyyttä. Hyvästä paikallistuntemuksesta ei ole haittaa. Aloituspisteeksi kannattaa valita paikka mistä saa polttoainetta ja jotain evästä. Porukka-ajoon lähdettäessä yhdellä on tankki tyhjä ja toinen unohti ostaa makkarat ja suklapatukat. Puolenvälin tienoilla on hyvä pitää pidempi tauko. Maastolounas nokipannukahveineen tai huoltoaseman seisova pöytä ovat yhtä hyviä vaihtoehtoja.
Hyviä tiestöjä löytyy seuraamalla jokien tai purojen reunustoja, korkeusvaihtelut ja mutkaiset kylätiet ovat mukavia.
REITTIMESTARIMME TEPIN NEUVOJA HYVÄN REITIN TEKOON
Reittien suunnittelu on mukavaa hommaa ja siksi niitä on tullutkin tehtyä jonkin verran vuosien varrella. Kerronpa kuinka itse värkkäilen reittejä.
Käytän paperikarttaa (Motoristin GT-kartta) reitin suunnitteluun. Motoristin GT-kartan myynti on lopetettu jo aikaa sitten, jos tulee vastaan suosittelen ostamaan.
Paperikartasta katson suuntaa-antavan reitin, missä matkalle osuu tarvittavat tankkaus- ja ruokapaikat, ehkä makkaranpaistopaikka ja mahdollisuuksien mukaan kauppa läheltä majapaikkaa, jos kyseessä on useamman päivän reissu.
Koska paperikartta ei kerro pienimpiä teitä, niin mulla on läppärissä Retkikartta-sovellus. Sieltä käytän maastokarttaa ja haeskelen ohuita musta- ja katkoviivaisia teitä mitkä osuisivat suunnilleen matkalle ja mistä pääsee oletettavasti läpi. Retkikartta on erinomainen apuväline, sieltä näkee tarkasti mm. ojien ylitykset, onko alue metsää vai suota, korkeuserot, tulistelupaikat ja muut reitistöt. Myös asutukset ja muut rakennukset näkyvät hyvin niin voipi niitä vältellä mahdollisuuksien mukaan. Löytyypä sieltä ilmakuvakarttakin jos epäilyttää meneekö jälkeä laisinkaan. Aikansa kun karttoja tihruaa niin reittiaihio on kasassa.
Itselläni on käytössä OziCe-sovellus kahden kympin Kiinan navissa. Reitin teen sitten MapTo-sovelluksella niin että waypoint-täppä on ennen ja jälkeen risteyksen. Näin tehdessä reitti toimii hyvin molempiin suuntiin.
MapTo:ssa on ladattuna sama kartta kuin Retkikartassa ja navissa niin ei tule yllätyksiä. Näin syntyy gpx-tiedosto minkä voi jakaa muille ja muuttaa MapTo:ssa itselle Oziin sopivaksi. Toisilla meidän porukassa onkin Garmin joten olen tämmöinen erilainen nuori.
Hauskaahan tässä on se, että yllätyksiä on aina luvassa. Voi olla tie korkeaa heinikkoa, kokonaan poikki tai kuitenkin se umpiperä, mistä sitten saa loppukesän vinoilua kavereilta, hyvässä hengessä tietty. Toisaalta pikku yllätykset jäävät mieleen ja ovat reissun suola. Sanotaanhan että seikkailu alkaa kun suunnitelma pettää.
Lopuksi teen usein vielä paperisen version reitistä. Tulostan tarvittavat karttalehdet GT-kartasta, piirrän reitin kartalle ja laminoin sen niin näkee reissussa nopeasti missä ollaan ja mistä voi kiertää jos vaikka reitillä on tie on poikki.
