Lähtöhetken odottava tunnelma, kutkuttava tunne vatsanpohjassa kun tiedät että kauan odotettu reissu toteutuu tänään. Muutaman tunnin kuluttua se alkaa. Sääennusteita on seurattu päiväkausia. Sataa, ei sada, sataa, ei sada. Sataa sittenkin. No sitten ajetaan sateessa. Eipähän pölise, sanoo matkaendurokuljettaja.
Jokainen reissuunlähtö on tällä porukalla omanlaisensa tanssi, askeleet ovat aina suurinpiirtein samat.
Tapahtunut tällä viikolla: navigaattorini karttapäivitys on epäonnistunut useamman kerran, ilmoitin tästä muille vastaavan laitteen omistajille että älkää vaan päivittäkö, saadaan edes yksi toimiva laite reissuun.
Jani ei muistanut miten Zumoon sai reitin sisälle, edellisestä käyttökerrasta kun on melkein vuosi. Lopulta reitti on siellä kolmeen kertaan joista yksi suostuu toimimaan vaikka kaikki tiedostot ovat samanlaisia.
TeemuMoi huomaisi kesken öljynvaihdon ettei hänellä ole sopivaa suodatinavainta. Kuraveljiltä sai kuitenkin useamman vinkin miten vanhan suodattimen saa irti ilman virallista avainta.
Pkilpo ja Tokor toimittavat tällä reissulla huoltoauton virkaa. Olemme kuin suomalainen versio Charliesta ja Ewanista. Reissaamme ilman apujoukkoja.
Pkilpo halusi ottaa polkupyörän mukaan, on lauantaille muutakin tekemistä kuin saunanlämmitystä muiden lähtiessä ajolenkille. Tästä alkoi kymmeniä viestejä sisältänyt viestiralli. Mittailtiin autojen kattokaiteiden leveyksiä ja kuvattiin taakkatelineiden kiinnitysjalkoja että saadaan Pkilpon pyörä katolle ja Tokorin pyörä vetokoukkutelineeseen. Kahden tunnin viestittelyn jälkeen selvisi ettei Tokorilla ollut aikomustakaan ottaa omaa polkupyöräänsä mukaan ja häneltä löytyisi kotoa vetokoukkuteline johon Pkilpon pyörä saadaan varsin hyvin.
Tepin Hondassa ei ole taaskaan mitään vikaa.
Ja Hectoe ajaa taas kerran heittämällä puolen Suomen läpi, eikä tunnu missään.
On tää vaan mukava porukka, vaikka joskus me ollaan vähän pöljiä.
Totti.