Kun vuosi vetelee viimeisiään on hyvä muistella mennyttä ajokautta ja kaikkia niitä hyviä reissuja mitä tämän porukan kanssa tuli tehtyä. Elokuussa olimme Nurmeksessa Tepin järjestämällä ”Elosurautus”-reissulla. Kuraukkoja oli kahta vaille koko klaani ja olimme pyytäneet mukaan muutaman tutunkin mökkimaksua tasoittamaan. Reissutarinat-osioon on lisätty kertomus siitä miten käy kun ei noudateta näilläkin sivuilla mainittuja ryhmäajon kultaisia sääntöjä.
Sääennuste lupasi lauantaille puolipilvistä ja sopivan lämmintä keliä. Sen verran oli alkavan syksyn kosteutta ilmassa ettei soratiestä nouseva pölykään pahemmin tulisi haittamaan näkyvyyttä. Tiedossa olisi mukavan vauhdikas päivä loistavan ajoporukan kesken. Yksinkertaisesti täydellistä.
Jaoimme väen kolmeen porukkaan, kaksi ajoi saman vanhan AT-Rallin reitin niin että hätäisempi ”kuuma ryhmä” menisi edeltä ja maltillisempaa vauhtia liikkuva ”maisemaryhmä” lähtisi perään vähän myöhemmin. Kolmas sakki menisi polkujaan.
Ensimmäinen risteys oli puolen kilometrin ajon jälkeen. Ja siinä kaikki menikin sitten mukavasti perselleen. Mutta annetaan Hectoen kertoa omin sanoin kuinka kaikki oikein menikään. Tästä pääset itse tarinaan.
Totti.